Tosiaan on vierähtänyt lepäillessä jo jokunen tovi. Selkä siis meni rikki viikko sitten ja pidin pari treenitöntä päivää siihen kärkeen. Sitten tuli Joogapäivä ja ajattelin, että voisin testata miten selkä kestää. Treeni meni ihan ok, pientä kipua oli ja kaikkea ei pystynyt virheasentojen pelossa tehdä. Mutta seuraavana aamuna sain koston, ettei oleisi kannattanut yrittää! Nyt on vierähtänyt pääsiäsitä vietellessä taas muutamia päivä, enkä ole treenannut. Tänään kuitenkin selkä ei enää ollut niin paha, olis siis melkein, kun ei mitään, joten tein väliin jääneen buns & guns ja absin. Ja tosi hyvin meni.
Tässä on ollut vähän henkistäkin vastustusta treenaamiseen ja olen ollut jopa iloinen että selkä asetti treenitauon, jossa hermotin pääsi lepäämään, Tuli todella tarpeeseen tuo viikon breikki, mutta tänään pääsin taas siihen treenaamisen mielentilaan. Nyt on kuitenkin tulossa taas paussia, kun on pari lyhyttä ulkomaankeikkaa, mutta aion kaikki kotipäivät kyllä jatkaa treenaillen, en välttämättä kalenterin mukaan, vaan teen hyvältä tuntuvat ja kivat treenit. Tänään olisi esimerkiksi ollut cardion vuoro, mutten mitenkään halunnut sitä tehdä ensimmäisenä tauon jälkeisenä treeninä. Ja nyt ehkä aion olla itselleni armollisempi, vaikka olen pitkään yrittänyt tehdä tämän kirjaimellisesti. Mutta tässä siis taas tunnustus, jota ei kaikki ehkä uskalla sanoa ääneen, mutta sellainen, jonka takia tämä blogi on olemassa: saa epäonnistua ja lannistua. Kunhan vaan palaa takaisin treeneihin:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti