Päivä 46, sunnuntaijooga. Edelleen vetelen hampaat irvessä, siis siksi, että nyt ei ole oikein treeni-iloa ollut pidempään aikaan, eikä ehdi nauttia treeneistä. Karkkia on tänäänkin uponnut, joo. Aikatauluongelmia tänäänkin, joo. Sadesää masentaa ja pilaa perheen rytmin, kun ei viitsi laittaa lapsia mutaan leikkimään, kun jälkien siivoamiseen menee niin kauan aikaa. Tänään piti lähteä virpomaan, mutta kaikki virvottavat olivat kipeinä, eikä oikeastaan vitsatkaan olleet valmiina. Jotenkin tuntuu, että aika moni naru on nyt päässyt käsistä ja pitäisi koota nippu taas tiukasti nyrkkiin, jotta alkaisi tulla jotain järkeä tähän touhuun!
Ja vielä lupauduin tekemään enemmän töitä! Saa nähdä miten nyt tulen hoitamaan tämän treenin, kun tähän mennessä olen ollut töissä vain kolmena päivänä viikossa ja toukokuusta alkaen 4-5 päivänä viikossa... Täytyy opetella uudestaan tykkäämään iltatreeneistä. Kyllähän ne menee, jos saa rauhassa tehdä, eikä liian myöhään tee. Ylihuomenna, en muista treeniä, mutta silloin se ajoittuu aamupäivään, kun työt alkaa yhdeltätoista. Toivottavasti aurinko paistaa, niin alkaisi tuntua tämän kaaoksen nujertamiselta. Sitten olisikin jo se pitkään odotettu vapaapäivä, ja sitten voisi jatkaa uudella tsempillä.
En muuten eilen kirjoituksista huolimatta mennyt piilottamaan niitä karkkeja keittiön kaapista ja niitä on tullut tänäänkin syötyä. Ja kahvikakkua kolme palasta. Nyt vaan niskasta kiinni. ( Eikä edes hävetä kertoa kaikille, että olen mussuttanut...missäs nyt vika on) Noh, ehkä siellä on jollain samanlaisia ongelmia, niin jonkunhan täytyy ne sanoa ääneen:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti