45. päivänä oli taas ongelmia saada koko treeni suoritettua. Piti valita joko huono aika tai vielä huonompi aika. Kumpa tämä olisi jo ohi, niin ehtisi tehdä vähän muutakin. Tosin en kyllä haluaisi vielä jäädä tähän ulkomuotoon ja odotankin kovasti, miten kroppa vielä muuttuu reilussa kuukaudessa. Täytyy vain jaksaa. Nyt jaksamisen vastoinkäymiset ovat olleet enemmänkin henkistä sorttia, voimia kyllä löytyy, jos löytyy aikaa. Olen yrittänyt saada liian paljon aikaan päivässä ja treeni täytyy ujuttaa sellaiseen väliin, jossa siitä on vähiten haittaa muille. Eli nytkin lapset olivat päikkäreillä, mutta itsellä oli vatsa täynnä ruokailusta tuntia aikaisemmin.
Jos nyt totta puhutaan, niin se ruokailu tuskin olisi ollut ongelma, jos en olisi syönyt samaan syssyyn niitä kaikkia ihania, väsyttäviä, täyttäviä, sokerihumaltavia karkkeja, jotka minun oli pakko ahmia naamaan, kun ne kerran olivat siellä kaapissa! Täytyypä seuraavaksi käydä viemässä ne jonnekin muualle keittiön kaapista ja päättää olla syömättä niitä! Enemmän tuo mässäily kyllä näkyy minulla naamassa, kuin painossa. Suklaa aiheuttaa välittömästi näppylöitä naamaan, mutta sekään ei ole ollut tarpeaksi kova rangaistus minulle, kun kerran jatkan syömistä. Luulen, että tämä karkin himo johtuu sokeroiduista aamiaismuroista, joita ostin muutama päivä janyt olen niitä syönyt aamuisin. Ei tee mieli leipää ym, vaan helppoa muroa. Luulen sen aiheuttaneen himon myös karkkiin. Täytyy lopettaa kummankin syöminen! Painoon tuo ei kuitenkaan tosiaan ole vaikuttanut, eikä edes se muutaman päivän takainen buffetsyömnen, sillä vaaka tänään aamulla näytti ihan armeliaita lukemia. Eihän tuo paino ole siitä alusta laskenut kuin kilon tai korkeintaan puolitoista, mutta tuo paino numerona ei olekaan se mihin edes kiinnitän huomiota. ( Paitsi jos se nousee ).
Vedin siis tämän päivän Muay Thain painot käsissä, ihan reippaalla tahdilla, en ehkä maksimilla, mutta hyvin kuitenkin ja hiki virtasi. Muay Thai on aika lempeä potkuja ja lyöntejä sisältävä treeni ja kai tuo keskivartalokin saa siinä sivussa osan. Tässäkin lepparimuuvi on askelkyykyn ja potkujen sekoitus.
Tänään tajusin myös vapaapäivän ihanuuden. Tällä viikollahan minun treenivapaapäivä meni siihen, että olin 12 tuntia töissä josta osa aikaa( 4h) kului Tallinnassa kävellen. Vaikka en silloin treeniä tehnyt, niin päivä vei mehut ihan finaaliin ja nyt joka päivä, kun treenion edessä odotan vain seuraavaa vapaapäivää. Nyt tiedän sen ihanuuden!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti